Oklokratiasta ja vähän muustakin

Seuraavan tekstin kirjoitin päiväkirjaani tästä kirjoitushetkestä vuosi ja kaksi päivää sitten eli 4. kesäkuuta 2015.  

Lueskelin netistä blogikirjoittaja Ruukinmatruunan analyysiä Suomen tilasta ja kehityksestä. Tyyppi kirjoitti, että Suomen kehitys noudattaa “anakykloosia” eli kulkee reittiä despotia - monarkia - autokratia - aristokratia - oligarkia - demokratia - oklokratia - despotia. Tyypin käsityksen mukaan nyt ollaan oklokratiassa, ja seuraava vaihe on despotia. Oklokratia on Wikipedian mukaan rappeutunutta demokratiaa, “rahvaan valtaa”, jossa valta on väkijoukolla tai järjestäytymättömällä ihmismassalla.

Jatkan vielä RM:n kirjoituksen selostamista ennen kuin kerron oman käsitykseni asiasta. Tyyppi on mielestäni osittain oikeassa, mutta ei näe oleellisinta. Hän kirjoittaa seuraavasti:

“Vaikka demokraattiset instituutiot, kuten kansanedustuslaitokset, ovat Euroopassa yhä olemassa, ne uhkaavat jäädä vain tyhjiksi kuoriksi. Eriarvoistuvassa yhteiskunnassa valta on siirtynyt eliiteille - toisaalta plutokratialle ja toisaalta puolueille. Oklokratiassa demokraattiset instituutiot toimivat enenevässä määrin eliitin etujen uudistajina ja pönkittäjinä.”

Olen samaa mieltä siinä, että nykyisessä yhteiskunnassa demokraattiset instituutiot toimivat yhä suuremmassa määrin eliitin etujen uudistajina ja pönkittäjinä. Mutta kuka ja mikä tämä eliitti on, siitä olen täysin eri mieltä kuin edellä mainittu kirjoittaja. Lainaan vielä vähän hänen tekstiään, vaikka näin pitkät lainaukset eivät ole tyypillisiä päiväkirjassani.

“Me kuvittelemme demokratian olevan jokin kulttuurievoluution kliimaksi. Näin ei ole. Kansanvaltainen oikeus- ja hyvinvointivaltio ei ole itsestäänselvyys, vaan se voi murentua salakavalasti. Jopa niin, että emme aluksi sitä edes huomaa. Kekkosen aikana itsevaltias Kekkonen käveli instituutioiden yli kuin Tähtien Sodan talsija. Nyt talsijan asemassa ovat puolue-eliitit ja plutokratia. “

Olen kirjoittanut - yhtä oleellista eroa lukuun ottamatta - samalla tavalla eri foorumeilla ja kopioinut näitä kirjoituksia blogeihini. Olen esittänyt, että demokratia alkaa olla enää kulissi sen takaa irvistelevän harvainvallan edessä. Mikä on se yksi oleellinen ero?

Se, että en koe nimenomaan rikkaiden eliitin kaapanneen tai olevan kaappaamassa valtaa. Todellisuudessa vallan on kaapannut ja sitä edelleen kaappaa poliisi! Ovatko ihmiset sokeita, kun he eivät näe tätä ilmiselvää tosiasiaa, jonka pitäisi olla kaikkien nähtävissä? Eihän tarvitse kuin katsoa television ohjelmatietoja, niin asiantilan näkee kristallinkirkkaasti. Poliisi, poliisi, poliisi, poliisi - eihän televisiosta kohta enää muuta tulekaan kuin poliisia esitteleviä ohjelmia. Ja niiden lisäksi ovat samaa aihetta käsittelevät fiktiosarjat. Koko maailma pyörii poliisin ympärillä. Poliisista on tullut kaiken napa. Elämän keskipiste. Tämä on järkyttävää. Poliisi on korvannut uskonnon ja jumalan ja kaiken. Milloinkaan aikaisemmin maailmanhistoriassa ja suorastaan maailmankaikkeudessa yksittäinen väkivaltaa omaa kansaansa kohtaan käyttävä taho ei ole noussut niin näkyvään ja hallitsevaan asemaan kuin poliisi nyky-yhteiskunnissa. Samaan aikaan kansalaisten yksilönvapautta - jonka tunnustaminen loukkaamattomaksi ihmisoikeudeksi oli keskeinen asia nykyisen länsimaisen demokratian syntyvaiheissa - nakerretaan pala palalta kenenkään nousematta puolustamaan sitä.

Jos poliisin meneillään olevan vallankaappauksen ohella samaan aikaan rikkaan yläluokan asemaa helpotetaan ja köyhän kansan asemaa vaikeutetaan, se on erillinen ilmiö. Asiat eivät liity toisiinsa. Poliisi tekee omaa vallananastustaan omista syistään, ja rikkaat pitävät puoliaan omista syistään. Jälkimmäisen on tehnyt mahdolliseksi se, että kommunismi on romahtanut, eikä pelko siitä enää pakota poliitikkoja omaisuudenjakopolitiikkaan. Koska kommunismi ja sen mukana usko sosialismiin on romahtanut, vasemmisto ei saa vaaleissa suurta kannatusta. Tilanne voi tietenkin vielä muuttua, mutta vasemmistolainen politiikka on osoittautunut nykyisessä globaalissa maailmantilanteessa taloudellisesti niin huonosti toimivaksi, etteivät edes vasemmistolaiset kannata sitä. Kreikan ja muiden ylivelkaantuneiden maiden kohtalo pelottaa.

Tätä pohdiskelua voisi jatkaa, mutta tämä on päiväkirja, en jatka pohdiskelua tässä. Suomen poliittinen ja taloudellinen tulevaisuus näyttävät joka tapauksessa synkiltä. Perinteinen “hyvinvointivaltion” aika alkaa olla ohi. Luokkaerot kasvavat. Kun valtion ja kuntien rahat eivät riitä kattavaan sosiaaliturvaan, syntyy vähitellen uusi köyhälistö. Eriarvoistuminen kiihtyy. Alkaa hidas slummiutuminen. Syrjäytyneitä ihmisiä tulee olemaan enemmän. Rikollisuus lisääntyy. Sen varjolla poliisivoimia vahvistetaan, joten myös poliisivaltiokehitys nopeutuu. Vankiloita rakennetaan lisää. Suomesta tulee amerikkalaistyyppinen luokkayhteiskunta ja kurivaltio sillä erolla, että yleinen elintaso ei ole niin korkea kuin Yhdysvalloissa. “Robocop” -elokuvan ankea todellisuus voi olla jossakin vaiheessa oikeata todellisuutta. Mahdolliseen tulevaisuuden näkymään vaikuttaa oleellisesti se, miten paljon Suomeen muuttaa ihmisiä maailman alikehittyneiltä alueilta.

Nyt on siis aamu. Kello on 7:35. Edellä oleva teksti taitaa olla aika sekavaa. En ole nyt oikein kirjoitusfiiliksissä. Foorumeille kirjoittamani jututkin tahtovat jäädä sekaviksi ja huonoiksi. En saa nyt oikein otetta asioihin.