Kirjan teksti laadittiin siten, että kahdelle puolelle tulostetut ja kopioidut A4-arkit voitiin leikata kahtia ja liimata tietyllä tavalla siten, että sivut tulivat oikeille kohdilleen. Tämä vaati jonkin verran kokeiluja.
Tulosteista otettiin noin kymmenen nippua valokopiota, ja tämä oli kirjojen lopullinen määrä.
Varsinainen kirjan kasaaminen tapahtui siten, että paperinippu puristettiin kahden laudan väliin ruuvipuristimilla ja nipun reunaan eli tulevan kirjan selkäosaan levitettiin valkoista "Sika-Flexiä", jonka annettiin tunkeutua hieman sivujen väliin liimasauman vahvistamiseksi. Seuraavaksi päälle liimattiin kaistale ohutta askarteluhuopaa ylimääräiseksi sidokseksi. Tämän jälkeen liimaus jätettiin kuivumaan.
Kansien tekstit tulostettiin hieman A4 kokoa suuremmalle pahviarkille. A4 koon ylitys johtui siitä, että arkin piti ulottua myös kirjan selkäosaan. Valokopiokoneen väri ei tartu pahville, joten tulosteita piti kuumentaa silitysraudalla ja siten polttaa väri kiinni. Kuumentaminen tehtiin pahvin vastakkaiselta puolelta, jotta väri ei tarttuisi kiinni silitysrautaan.
Ohessa näkyvä "teos"on esipainos, ja siinä on hassu kirjoitusvirhe tekijän nimessä. Kannessa tekijäksi on merkitty Petteri Nuuttimaa, mutta etulehdellä kirjoittaja on Petteri Nuuttisalo. Nimet olivat tietenkin keksittyjä.
Kannet liimattiin kiinni viimeiseksi, ja sen jälkeen niitä hieman siistittiin saksien avulla. Ja näin kirja olikin valmis. Muiden kappaleiden kansi oli sininen. Ainoastaan tässä kokeilupainoksessa se on punainen. Todellinen "kirjaharvinaisuus" siis.
"Kustantajalla" ei luonnollisestikaan ollut tietoa siitä, miten oikea kirja tehdään. Niinpä otettiin mallia julkaistuista kirjoista sivujen asettelujen ja muun saamiseksi oikean kirjan näköisiksi. Kai ne sinne päin tulivat.
Kirjan noin kymmenen "julkaistua" kappaletta päätyivät todennäköisesti roskiin kenenkään lukematta niitä. Yksi kappale vietiin salaa eläinoikeusaktivistien Jekku-leiriin leiriläisten ollessa pois sieltä. Jäi epäselväksi, näkivätkö eläinoikeusaktivistit koskaan leirille jätettyä kirjaa, vai raivasiko joku ulkopuolinen leiripaikan ja siellä olevat tavarat suoraan kaatopaikalle.
Tekniikka on kehittynyt, mutta luultavasti uusikin "kirja" tehtäisiin tämän tyyppisellä menetelmällä. Valokopiokoneesta vain on väri lopussa, joten tulostamisessa olisi ongelmia. Kone on lisäksi niin vanha, että siihen ei taida enää väriä saadakaan. Mahtaisiko se enää toimiakaan.
Kirjan teksti löytyy netissä. Muutamat tavuviivat keskellä kirjoitusta tulivat esille tekstin asetuksia muutettaessa, ja ne jäivät epähuomiossa osittain poistamatta. Kappaleesta toiseen pääsee parhaiten liikkumaan sivun ladassa olevan "blogiarkiston" kautta, joka on tosiasiassa eräänlainen sisällysluettelo.
http://apinoita.blogspot.fi/
