Päiväkirjamerkintöjä maaliskuussa 1997

tiistai 4.3.

Koska Laura ei ollut mukanamme, kävin illalla vielä erikseen sen kanssa vanhan messuhallin vieressä olevassa Carrolsissa. Palatessamme sieltä jouduimme poliisiratsiaan aivan tässä kämppämme lähistöllä. Poliisi-Sika keljuili siitä, että dieselverokuittia ei ollut mukana. Tyyppi ei meinannut uskoa vakuuttelujani, että olin maksanut veron eilen automaatilla. Lopuksi se vielä esitti uhkauksia tyyliin: "kun on kerran kuukauden alku, niin pääset nyt tällä kertaa, mutta et enää seuraavalla kerralla..."

Minua R A I V O S T U T T A A ! ! ! tuollainen poliisin nautiskelu vallastaan. Raivostuttaa aivan mielettömästi. Haluaisin, että tilanne olisi joskus päinvastainen; että poliisi joutuisi pelkäämään edessäni, ja minulla olisi valta vapaasti päättää, rankaisenko tyyppiä, haukunko sen vai mitä teen.

Dieselverokuitin vaatiminen on pelkkää byrokratiaa ja yksi tekosyy muiden ohella, joiden perusteella poliisi voi kiusata ihmisiä. Ihmiset maksavat kymmeniä erilaisia veroja, joista diesel-vero on yksi vähäisimpiä. Kaikki nämä verot verottaja näkee tietokoneiltaan. Kysymykseni kuuluukin, miksi ihmisiä ei vaadita kantamaan mukanaan kaikkien näiden muidenkin verojen kuitteja vaan ainoastaan dieselverokuitti vaaditaan.

Tietysti niillä on tähänkin valmiina jokin valheellinen tekosyy (poliisikin muuten totesi pystyvänsä tarkastamaan veron tietokoneeltaan vihjaillessaan minun valehtelevan asiassa).

Noissa poliisinkohtaamistilanteissa on se ikävä puoli, että poliisi voi rangaista sakolla, jos sille vastaa väärin. Niinpä sitä on vain nöyristeltävä, vaikka mieli tekisi argumentoida aivan toisella tavalla. Toisaalta olen niin stressaantunut ja peloissani poliisin kohdatessani, että saan tuskin sanoja suustani. Mitähän tyypit muuten tuumaisivat, jos liimaisin kengänpohjan mallisen kumilevyn auton lokasuojan päälle ja kirjoittaisin siihen tekstin: "Poliisisaappaan nuolemispaikka". ÄSH!

Tai hei, nyt keksinkin. Tuollainen systeemi pitäisi saada salaa kiinnitetyksi poliisiautoon. Hah, hah.

Systeemi, koneisto, inhottaa minua. Koneisto elää omaa elämäänsä tuhoten ihmisiä. Se on julmempi ja epäoikeudenmukaisempi kuin rikolliset. Koneiston palvelijat ovat kuin kiihkeimmät natsit valtakautenaan. Virkamiehet ovat luoneet ikiliikkujapedon, joka tuhoaa lopulta kaiken.

Järjestelmän pitäisi olla selkeä, yksinkertainen ja ehdottoman oikeudenmukainen. Nykyinen järjestelmä on mielipuolisen monimutkainen ja kansalaisilta suorastaan mahdottomia vaativa. Lisäksi se on äärimmäisen julma ja äärimmäisen epäoikeudenmukainen. 

maanantai 17.3.

Mietiskelin ajellessani poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä ja ihmettelin, miksi ihmiset antavat tehdä Suomesta vankilavaltion. Poliisi-diktatuurin. Miksi? Miksi? Olen suorastaan ahdistunut kaikesta tästä. Tuntuu, että olen ainoa, joka näkee mitä on tapahtumassa. Miksei kukaan nouse taisteluun vapauden puolesta. Anrkistitkin taistelevat vain jotain McDonnaldsia vastaan. Milloin McDonalds on vanginnut tai tappanut ihmisiä?

Olen sitä mieltä, että yhteiskunnallinen "koneisto" on enemmän kuin osiensa ja niiden ajattelun summa. Yksittäisistä toimijoista muodostunut koneisto on kuin omaan ajatteluun pystyvä olento, hirviömäinen peto, joka on alkanut toimia itsenäisesti ilman, että sen osat voisivat enää vaikuttaa siihen. Vallanpitäjät jopa itse myöntävät joskus, että joku toimenpide (vero tms.) on väärin ja epäoikeudenmukainen, mutta he eivät mahda asialle mitään, koska lait ovat mitkä ovat, ja koska asia kuuluu näiltä osin jollekin toiselle virastolle, ja he tekevät vain oman osansa asiassa. Koneisto pilkkoo uhrinsa, ja näin kukaan koneiston osa ei näe kokonaisuutta tai ei ainakaan voi siihen vaikuttaa.

Jollakin lainsäädäntötoimella koneiston toimintaa voidaan hetkellisesti hieman ohjata, mutta vaikutus on vähäinen ja paikallinen. Koneiston jäsenet ovat vallanhaluisia ihmisiä, jotka valitsevat kulloinkin sen toimintamuodon, joka maksimoi heidän valtansa. Koneistoa ja sen osia ohjaa tietynlainen valtaevoluutio, jossa elämään jäävät valtaa tuottavat toiminnot, kun taas valtaa tuottamattomat toiminnot kuolevat. Pelin sääntö on, että jollei joku jatkuvasti taistele vallasta, hän menettää vähitellen entisenkin valtansa. Koneiston ainoa keino saada lisää valtaa, on ahmia sitä ulkopuolelta, jolloin alamaisten vapaus vähenee.

Päiväkirjamerkintöjä joulukuussa 1997

keskiviikko 31.12.

Olen jo pitkään miettinyt tämän päiväkirjan lopettamista ja kaavaillut sopivaksi lopettamisajaksi tätä vuodenvaihdetta. Haluan keskittyä myönteisempiin aiheisiin. Haluan kirjoittaa kirjoja ja muita juttuja. En halua rypeä pelkässä ankeudessa, niin kuin näissä päiväkirjoissa paljon tapahtuu. Enkä halua miettiä, mitä minun milloinkin on sensuroitava pohdinnoistani. Tästä päiväkirjasta tuli - vaikka en niin tarkoittanutkaan - konkurssidokumentti. Aloitin kirjoittamisen vuoden 1989 alussa eli yhdeksän vuotta sitten. Tietysti täysi kymmenen olisi ollut hyvä tasaluku, mutta miksei saman tien yhdeksän?

Aivan kokonaan en ai lopettaa "päiväkirjailemista", vaikka nykytyylisen päiväkirjan pitämisen lopettanenkin. Ehkä merkkailen muistiin asioita edelleenkin. Ja ehkä kirjoittelen fiiliksistäni silloin kun minusta siltä tuntuu. Mutta aivan jokapäiväistä "jössittelyä" en aio enää harrastaa. Sadat kirjoitetut sivut kuluneiden yhdeksän vuoden aikana ovat jo paljastaneet lukijalle, millaista on arkielämäni. Miksi jatkaisin samaa tylsää tarinaa enää toiset yhdeksän vuotta? Eihän siinä olisi mitään järkeä.

Poliisivaltio sen kuin tiukkenee. Ilotulitusrakettien kiellot tiukkenevat, vain yksi pieni asia mainitakseni. Ja taas oli lehdessä juttua siitä, kuinka säädetään uusi laki joidenkin poliisin välineiden paljastamisen tai haittaamisen kieltämiseksi. En ole koskaan kuullut tällaisista laitteista, mutta niitä markkinoidaan lehden mukaan autoihin. No, enhän ollut koskaan nähnyt missään kaupassa ns. "limuviinojakaan", kun ne viime vuonna kiellettiin alle 18-vuotiailta. Lehtien mukaan nekin kuitenkin olivat jo suuri ongelma nuorten keskuudessa.

Kansanedustajat ovat IDIOOTTEJA!!! Ne kieltävät, kieltävät ja kieltävät asioita kuin jonkinlaisen hurmostilan vallassa tajuamatta edes itse mitä kieltävät. Kunhan joku ns. "asiantuntija" vain vakuuttelee heille jonkin kiellon tarpeellisuudesta, niin jopa alkaa jaa-ei-tyhjää-poissa koneisto raksuttaa, ja poliisin jo ennestäänkin lähes ääretön valta sen kuin lisääntyy.

Eikä kieltojen todellinen tarkoitus ole se, mikä virallisesti ilmoitetaan. Ns. virallinen syy on ainoastaan keino poliisin pakkokeino- ja kotietsintävaltuuksien lisäämiseksi (nuo asiat taitavat kuulua samaan kategoriaan... eli merkitä samaa). Monestihan tämä on jopa suoraan sanottukin. Tämän vuoksi kiellettävistä teoista (en sano rikoksista, koska ainoastaan tekojen kieltäminen on rikos, eivät itse teot) säädetään yleensä vähintään juuri sen mittainen (vuosi?) vankeusrangaistus, että poliisi saa sen perusteella oikeuden kotietsintään ja ruumiintarkastukseen ja mihin kaikkeen saakaan.

Kaikki tämä on pelkästään poliisivaltion lisäämiseksi. Elämme poliisivaltiossa. Suomi on rikollinen poliisivaltio. Koko Suomen lainsäädäntö on yhtä pitkää rikosta. Kansanedustajat ovat tuon rikoksen moottoreita. He luovuttavat kansalaisten vapautta poliiseille.

Kun vuosi vaihtuu, olen poliittisen kiihkon vallassa. Haluan taistella tätä hulluutta vastaan kaikin mahdollisin keinoin. Haluan saada mahdollisimman pian valmiiksi uuden "kirjan", jossa tieteellisesti todistelen nykysysteemin rikolliseksi terroriksi.

Päiväkirjamerkintöjä huhtikuussa 1998

maanantai 6.4.

Kävelin Lauran* kanssa koululle. Matkalla näin lappuliisan hiippailemassa autojen kimpussa. Noiden punaisten paholaisten kohtaaminen kiihdyttää sekin stressiäni. Niiden pelkkä näkeminen voi olla jollekin ihmiselle kuolemaksi, sillä stressi voi saada aikaan sydänkohtauksen. Mieleni tekisi sanoa joka ikiselle kohtaamalleni lappuliisalle jotain valittuja sanoja; haukkua ne kauheiksi moraalittomiksi pedoiksi - ja vieläkin pahempaa. Kaikkein järkyttävintä asiassa on se, että tyypit eivät itse edes tajua pahuuttaan vaan he kuvittelevat muka tekevänsä jotain "työtä". Lappuliisan "ammatti" on luultavasti eräs harvoja maailmassa, jonka ainoana päämääränä on tuottaa kärsimystä kanssaihmisille.

Mietiskelin kämpille kävellessäni, eikö minun kaltaisiani varten voisi olla jotain psykologista hoitoa. Mentaalinen oireeni on se, että oikea/väärä, hyvä/paha -käsitykseni on jyrkässä ristiriidassa virallisen, yhteiskunnan määrittelemän oikea/väärä, hyvä/paha -käsityksen kanssa. Äärimmäisen jyrkässä ristiriidassa! Ja tämä aiheuttaa henkisiä ongelmia ja stressiä. Että saisiko tällaiseen mitään hoitoa? Muuta kuin valheellista propagandaa sekä poliisin pamppua, pistoolia ja vankilaa... jotka ovat yhteiskunnan tarjoamat vaihtoehdot.

Tuollainen propaganda ei tepsi minuun - kuin korkeintaan ulkoisesti.

Psyykkisellä tehohoidolla minut pitäisi saada ymmärtämään ja hyväksymään se, että:

- kansanedustajat tietävät paremmin kuin minä, mikä on minulle hyväksi

- poliisit ovat hyviä ja aina oikeassa - ja minä olen paha ja väärässä

- lappuliisat ovat hyväntekijöitä

- verottaja ja virkamiehet ovat aina oik...

Apuaaa! Eihän tällaista tehoaivopesua pystyisi keksimään itse Freudkaan.

* (nimi muutettu)

Päiväkirjamerkintöjä toukokuussa 1998

perjantai 8.5.


Lueskelin eilen Akateemisen kirjakaupan eteisestä nappaamaani City-lehteä. Siitäkin käy ilmi, että Keskustapuolue on ahdasmielisin ja poliisimyönteisin puolue. Puolueen kansanedustajinakin on poliiseja. Haluaisinpa tietää, kuinka monta, ja onko Keskustapuolueessa eniten poliiseja. 

Haluaisin tehdä oikein mielipuolisen raivoisan ja suorastaan hurmoshenkisen keskustalaisuutta ja poliisiutta vastustavan painotuotteen, joka alittaisi kaikki hyvän maun rajat niin rajusti, että keskustalaissiat haukkoisivat henkeään. Miksi en sitten tee?  Siksi, että millään mitä kirjoitan ei ole väliä, koska en saa kirjoituksiani julkisuuteen. Kukaan ei lue ajatuksiani eikä kukaan lue tekstejäni. Jos siis pelkästään ajatuksia tuottamalla saan aikaan saman olemattoman lopputuloksen kuin kirjoituksia tuottamalla, miksi ihmeessä näkisin turhaa kirjoittamisen, valokopioimisen ja materiaalin jakamisen vaivaa? Nolla on nolla, vaikka se kerrottaisiin miljoonalla.

Jos tekstieni tarkoitus olisi maailman muuttaminen, minun kannattaisi julkistaa pieniäkin määriä tekstiä, sillä voisivathan nekin aiheuttaa pieniä muutoksia. Koska en tyydy pieniin muutoksiin enkä usko isoihinkaan muutoksiin, tekstieni tarkoitus onkin aivan jokin muu kuin muutosten aikaansaaminen. Kirjoittamisellani tavoittelen toisaalta mainetta, tunnustusta ja kuuluisuutta sekä puran henkisiä paineitani tiettyjä tahoja ärsyttämällä. Tahot, joita haluan ärsyttää, ovat juuri niitä tahoja, jotka aiheuttavat minulle henkisiä paineita. Ne ovat valtaa tavoittelevia poliiseja sekä keskustalaisia alistajaterroristeja. Siis henkilöitä, jotka haluavat pakkovallan ja diktatuurin keinoin vähentää oikeuksiani ja vapauksiani.

Uskon, että useimpien ihmisten mielipiteet eivät ole heidän omiaan, vaan ne on syötetty heihin. Ihmiset ovat siis mielipidemuokkauksen uhreja. Ei ole olemassa mitään biologista ja geneettistä syytä siihen, miksi joissakin maissa ihmiset ovat tai ovat olleet tiukan linjan islamilaisia tai tiukan linjan kommunisteja tai tiukan linjan natseja. Kaikki noista edellä mainituista periaatteista tuntuvat länsimaiden asukkaista kammottavilta ja vierailta, ja he ihmettelevät, kuinka kokonainen kansa on voinut "hurahtaa" kannattamaan tuollaisia täysin suvaitsemattomia aatteita. Tätä ihmetellessään länsimaiden asukkaat eivät  tajua, että myös heidän kannattamansa yhteiskuntamuoto on heihin ulkoa istutettu, ja myös se on suvaitsematon ja lähes yhtä mieletön kuin kiihkoislamilaisuus tai kiihkokommunismi tai juutalaisia ali-ihmisinä pitävä natsismi.  Islamilaiset alistavat naiset peittämään itsensä huiveilla ja pakottavat miehet kumartamaan Mekkaan päin. Keskustalais-poliisimieliset alistajakiihkoilijat alistavat kansalaiset varustamaan itsensä pelastusliiveillä, kypärillä, ja venehaoilla sekä pakottavat heidät kumartamaan näkymättömiä autoja ja jalankulkijoita liikennevalopylvään punaisen valon edessä.  Kummatkin kieltävät alistetuilta ihmisiltä oman päätäntäoikeuden ja antavat tuon oikeuden pienelle eliitille. Toiset perustelevat hirmuvaltaa hengellisellä turvallisuudella, toiset maallisella.  

maanantai 11.5.

Seija kertoili menomatkalla, kuinka poliisit olivat sakottaneet Virtasen Ritvan miestä siitä, että se oli ajanut autonsa katolleen. Kolmen ja puolen tonnin korjauskulujen lisäksi maksettavaksi oli tullut vielä tonnin sakko. Poliisit olivat leukailleet ja kerskuneet päästäneensä tyypin tavallista helpommalla, koska sillä oli lapsia mukanaan. Masennuin näistä Seijan jutuista niin totaalisesti, että olin aivan maahan lyöty. Inhoni poliisia kohtaan kiihtyi äärimmilleen, ja suunnittelin lisäävänä uusia vielä entistäkin jyrkempiä poliisinvastaisuuksia kirjaani. Kirjoittaisin, että poliisi on merkittävin uhka keskivertokansalaisen hyvinvoinnille ja turvallisuudelle - paljon merkittävämpi kuin rikolliset. Poliisi on armoton peto, joka lyö lyötyjä. Mietin, että jos minä ajaisin ojaan, luikkisin heti paikalta enkä myöntäisi edes kolmannen asteen kuulustelussa ajaneeni autoa kolarihetkellä. Yrittäisin hakea auton salaa yöllä.

(nimet muutettu)

Päiväkirjamerkintöjä kesäkuussa 1998

lauantai 20.6.

Poliisi-siat olivat hyökänneet järvellä Maijan kimppuun "puhalluttamaan". Tuollaisten uutisten kuuleminen saa minut aina masentumaan ja raivostumaan. Tajuan yhä selvemmin, ettei veneily ole enää virkistävää vesillä ja luonnossa liikkumista vaan pelkkää poliisin nuolemista. Järvi on kuin kylpyamme, jossa joukko poliisin kyttäämiä ihmisiä pulikoi "valvotusti". Välillä poliisi nostaa likaisen saappaansa ammeen reunalle ja pakottaa pistoolilla uhaten jonkin onnettoman nuolemaan sitä. Jos pakotettu yrittää kieltäytyä, poliisi potkii ihmisen veriseksi möhjäksi ja pamauttaa lopuksi pistoolillaan siltä aivot seinille.

Poliisin "puhalluttamiset" ovat väkivaltaisia tappamisella uhkaamisia. Eivät yhtään sen vähempää. Ne ovat väkivaltaisia hyökkäyksiä. Poliisi on ääririkollinen pahantekijä. Sadistinen potentiaalinen murhaaja. Luonnehäiriöinen psykopaatti.

Yksinäinen naishenkilö ajamassa keskellä päivää pelastusliivit päällään viisihevosvoimaisella perämoottorilla suurella järvenselällä tuskin on näky, joka tuo mieleen jonkin häiriköivän ja muille vaarallisen juopon. Kuitenkin poliisit kurvaavat jättilaineet aiheuttavalla terroriveneellään ja pakottavat kuolemalla uhaten tämän yksinäisen veneilijän pysähtymään. Vaikka uhkausta ei lausuta ääneen, poliisien vyöllä roikkuvat tappavat pistoolit ja lain suoma oikeus "tarvittavien voimakeinojen käyttämiseen" merkitsevät samaa kuin jos poliisi sanoisi: "Pysähtykää, tai tapamme teidät".

Tappamisuhkan terästämän pysäyttämisen jälkeen poliisit esittävät pysäytetylle epäilyksensä, että hän veneilee yli promillen humalassa, ja todistaakseen että ei veneile, hänen on pakko puhaltaa testilaitteeseen. Jos epäilty kieltäytyy puhaltamasta, poliisilla on oikeus - jälleen tappamisen uhalla - kaapata henkilö vangiksi veneeseensä ja viedä hänet terveyskeskukseen, jossa lääkärit pakolla ja kipua tuottaen pistävät häneen neulalla reiän, josta valuu verta koeputkeen alkoholipromillen selvittämiseksi. Jos henkilö vastustaa poliisin kaappausta ja väkivaltaista verikoetta, poliiseilla on "oikeus" hakata hänet tarvittaessa vaikka invalidiksi - elleivät he suoraan vaivaudu käyttämään pistooliaan ja tappamaan häntä.

Poliisin oikeudesta tappaa käskyä noudattamaton on olemassa ennakkopäätöksiäkin. Poliisi on esimerkiksi ampunut pysähtymiskäskyä noudattamatonta moottoripyöräilijää siten, että henkilö halvautui vyötäröstä alaspäin. Tätä raakalaismaista tekoa pidettiin lain mukaisena, ja oikeus totesi poliisin täysin syyttömäksi. Se, että uhri "vain" halvautui eikä saman tien kuollut, oli pelkkää sattumaa. Poliisin suorittama teko - eli ampuminen umpimähkään uhria kohti tappotarkoituksessa - ei sinänsä olisi muuttunut miksikään sen perusteella jäikö uhri henkiin vain ei, ja vapauttava tuomiokaan tuskin olisi muuttunut, vaikka luoti olisi osunut muutaman sentin eri paikkaan ja aiheuttanut uhrin kuoleman.

Kun nyt poliisiteemaan mentiin, niin toteanpahan saman tien, että vilkaisin itseäni kiduttaakseni natsistista sanomalehti Keskisuomalaista. Jo ensimmäisellä sivulla oli kaksi Keskisuomalaiselle tyypillistä poliisin PR-juttua (jollaiset ovat esimerkiksi Hesarissa hyvin harvinaisia). Toisessa jutussa poliisi oli ottanut "kaahareilta" ajokortteja pois, ja toinen oli jotain muuta samaan aiheeseen liittyvää.

Ihmisen nimittäminen kaahariksi on inhottavaa lehdeltä, jonka eräs poliisin PR-juttu viime keväänä oli otsikoitu tyyliin "tuhat kilometriä pikataivalta kuukaudessa". Jutussa joku saarijärveläinen... vai mistä se nyt oli... poliisi kerskui, kuinka hän saa ajaa joka kuukausi satoja kilometrejä niin kovaa kuin haluaa ehtiäkseen laajan poliisipiirinsä joka kolkkaan "hälytystehtäviin". Tyyppi myönsi suoraan, että useimmat hälytykset ovat periaatteessa turhia, ja kun hän ehtii paikalle, tilanne on jo ohi ja juoppo perhettään uhannut ukko on rauhoittunut, tai mitään tilannetta ei ole ollutkaan jne. Miksi vain tuolla poliisi-sialla pitäisi olla oikeus ajaa maanteillä jatkuvaa "pikataivalta", ja miksi tavallisten autoilijoiden satunnaiset ylinopeudet heti ovat olevinaan vaarallista "kaahausta"? Ovatko kaikki poliisit todellakin joitakin yli-ihmisiä, joita tavalliset fysiikan lait eivät koske? Idioottimaista.

Tuossa viimeisimmässä poliisin PR-jutussa "kovapäisimmät" korttinsa menettäneet autoilijat olivat ajaneet jopa 140 kilsan tuntinopeutta. Poliisin mukaan suurimmat ylinopeudet ilmenevät yleensä ohituskaistojen lopuissa. Entä sitten? On aika luonnollista, että nopeus ohitustilanteissa nykyisillä tehokkailla autoilla kiihtyy. Ohitusten loputtua autoilija jälleen hiljentää nopeutensa normaaliksi. Kortin ottaminen pois jo hetkellisestä 30:n ylinopeudesta on mieletöntä. Ajan itsekin lähes joka päivä tuollaista ylinopeutta siellä sun täällä, enkä oleellisesti vaaranna sillä kenenkään turvallisuutta. Ajan monesti aivan tarkoituksella noin kovaa, koska haluan uhmata poliisi-sikoja. Sitten kun poliisi-siat joskus ottavat minulta kortin pois, olenpahan ainakin saanut nautiskella etukäteen siitä hyvästä.

Toisin kuin poliisi-siat ja niitä myötäilevät lehdet valehtelevat, ylinopeus ei automaattisesti ole vaarallista! Liian suuri nopeus sen sijaan tietysti on. Poliisit eivät voi myöntää tätä fyysistä tosiasiaa, sillä silloin he joutuisivat myöntämään oman kaahailunsakin olevan vaarallista. Puhumalla ylinopeudesta eikä liian suuresta nopeudesta, poliisit saavat todistelluksi, että heidän mielipuoliset hurjat takaa-ajonsa ja hälytysajonsa eivät muka ole vaarallisia, koska ne eivät ole ylinopeutta. 

sunnuntai 21.6.

Ake kävi rannassa pakisemassa. Haukuimme yhdessä poliisia niin paljon kun jaksoimme. Hah, hah. On lohduttavaa, että on olemassa edes joitakin samanmielisiä, joille voi purkaa patoutumiaan. Vaikka on kyllä myönnettävä, että en ole läheskään kaikesta samaa mieltä Aken kanssa. En vain viitsi keskusteluissamme tuoda poikkeavia käsityksiäni esille kovin voimakkaasti. Aken asenne on jotenkin perusnegatiivinen. Minä taas olen kaikesta kritiikistäni huolimatta perustavalta ajattelultani positiivinen. Haluan uudistaa ja korjata asioita. Aken ajattelussa on yhteisöllinen ja jopa kommunistinen pohjavire, kun minä taas arvostan yksilöllisyyttä ja yksilön oikeutta toteuttaa itseään ja vastustan kaikkea vähänkin kommunismilta haiskahtavaa. 

lauantai 27.6.

Hiippailimme kaupungilla, mm. Stockmannilla. Laula jäi kiertelemään kauppoja, ja minä hiippailin kauppatorin kautta autolle ja sillä rannoilla ajeltuani kämpille. Poliisiveneen näkeminen kauppatorin rannan tuntumassa sai jotenkin oloni masentuneeksi. Police is everywhere. Laula tuli kämpille kävellen. Iltapäivällä lähdimme jälleen Itäkeskukseen kiertelemään.

Illalla katselimme TV:tä.

Myöhemmin illalla kävimme ajelemassa lenkin rannoilla poliisivaltio Suomen poliisipääkaupungissa. Eteläisen Helsingin kadut suorastaan kuhisivat poliisiautoja, ja merellä kierteli poliisivene. Kun palasimme reissultamme ja olimme pysäköineet automme, Hämeentien varressa olevan kerrostalon alakerran pizzeriaan tuli kaksi poliisia poliisiautolla pizzaa syömään. Laurakin jo kauhisteli näkemäänsä.

Poliisi-inhoni on viime aikoina ollut varsin korkeissa lukemissa. Olen kuin ihminen, joka ainoana näkee kauhean vaaran, mutta ei saa ketään muuta vakuutetuksi siitä. Keskivertoihmiset ovat yhteiskunnallisesti täysin sokeita ja lisäksi he rakastavat poliisisaappaan nuolemista. He ottavat lait ikään kuin olemassa olevina luonnonilmiöinä ja faktoina, aivan kuten auringonnousun ja sateen, sen sijaan, että he tajuaisivat lakien olevan vain pienen öykkärimäisen typerysjoukon säätämiä mielivaltaisia ja täysin oikeuttamattomia pakkoja, joita on vastustettava. Aurinko nousee huomennakin, sille emme mahda mitään, mutta jonkun typerän poliisilain ei ole pakko olla olemassa enää huomenna, jos me emme sitä halua.

Maailmanhistoria on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset ovat menneet sokeasti kohti tuhoaan kuin siat teurastamoon tekemättä mitään omaksi hyväkseen. Euroopan juutalaiset esimerkiksi näkivät vaaran jo vuosien ajan, mutta eivät reagoineet vaan antoivat lopulta tuhota itsensä keskitysleireillä.

Yhdenkään tyrannian asukkaat eivät ole pitäneet järjestelmäänsä huonona, jos asiaa on heiltä kysytty. Neuvostokansalaiset pitivät Neuvostoliittoa ja sen johtajaa Stalinia hyvänä, 30-luvun saksalaiset pitivät natsi-Saksaa ja Hitleriä hyvänä, pohjoiskorealaiset pitävät omaa järjestelmäänsä ja Kim Il Sungia hyvänä, kuubalaiset pitävät kommunismiaan ja Gastroaan hyvänä, kiinalaiset pitävät totalitarismiaan hyvänä, 70-luvun suomalaiset pitivät Kekkosta maan isänä ja tietysti hyvänä sellaisena... Kansalaisten enemmistö ei koskaan nouse vastustamaan hirmuhallitustaan.