Uskomatonta roskaako?

Kirjoitin eräällä fooruumilla asioista niin kuin ne ovat, ja siitäkös soppa syntyi. Eri mieltä oleva kirjoittaja kuvaili mielipidettäni uskomattomaksi roskaksi. Vastasin kommenttiin uudella kirjoituksella, missä perustelin väitteitäni. Tässä vaiheessa keskustelu päättyi, koska foorumi suljettiin. Vastaustani ei tainnut ehtiä lukea kukaan. 

Keskustelun aihe olivat rikolliset ja heidän rankaisemisensa, jossa asiassa edustan inhimillisyyttä painottavaa näkemystä. Seuraavassa on ote ensimmäisestä mielipiteestäni, mikä siis leimattiin "uskomattomaksi roskaksi". Sen jälkeen seuraa jatkokommentti.

Kannatan inhimillisyyttä, lempeyttä, armoa, anteeksiantoa, sovinnon tekoa, uskomista toisista mieluummin hyvää kuin pahaa sekä muita tämän tyyppisiä pehmeitä arvoja. Näihin arvoihin sopii huonosti ajatus siitä, että on hyvä asia tuottaa jollekin ihmiselle tarkoituksellisesti kärsimystä.

Koska tämä on niin pieni foorumi kuin on, uskaltanen esittää seuraavan todellisen mielipiteeni, jota en yleensä tuo esille kuin korkeintaan peitellysti.

Minun mielestäni pahin rikollinen on poliisi. Maailmanhistoria osoittaa tämän kiistattomasti. Pahimpienkin siviilissä toimineiden psykopaattien ja sarjamurhaajien rikokset ovat pientä näpertelyä sen rinnalla, mitä poliisi on tehnyt. Poliisilla oli keskeinen rooli sota-aikana tapahtuneessa juutalaisten ja muiden ei-toivottujen ihmisten joukkomurhassa. Paikalliset poliisit pidättivät hävitettäviksi tarkoitettuja juutalaisia paitsi Saksassa, myös Ranskassa, Hollannissa ja muissa Saksan miehittämissä maissa. Juutalaiset toimitettiin keskitysleireille, joissa heidät tapettiin tai he kuolivat aliravitsemukseen ja tauteihin. Kuuluisin poliisiviranomainen oli Heinrich Himmler.

Suomi sai onnekseen juutalaiskysymyksessä melko puhtaat paperit. Ne olisivat olleet vieläkin puhtaammat elleivät eräät suomalaiset poliisiviranomaiset olisi toimineet niin kuin toimivat. Suomen valtiollinen poliisi oli osasyyllinen siihen, että juutalaisia tapettiin.

Natsien valtakausi ei ole ainoa, milloin poliisit ovat näyttäneet todellisen luoteensa. Ylipäätään aina, kun jokin valtio ajautuu totalitarismiin, ja siellä aloitetaan toisinajattelijoiden vainot, vangitsemiset ja teloittamiset, poliisi on tämän toiminnan moottori. Aina, kun ihmisoikeuksia sorretaan, langat vievät poliisilaitoksille.

Vaikka Suomessa poliisi ei tällä hetkellä ainakaan laillisesti teloita ihmisiä, täälläkin poliisi on eniten yleistä elämänlaatua ja viihtyvyyttä heikentävä yksittäinen tekijä yhteiskunnassa.

Poikkeustilan vallitessa suomalaisestakin poliisista kuoriutuisi esille peto, joka näyttäisi todelliset kyntensä ja todellisen luonteensa. Näin on käynyt kaikkialla maailmassa, missä järjestelmä on muuttunut tavallisten kansalaisten kannalta huonompaan suuntaan. Ei Suomen poliisi ole poikkeus. Poliiseiksi hakeutuu ihmisainesta, joka saa tyydytystä primitiivisestä vallankäytöstä, etuoikeuksista nauttimisesta ja muiden ihmisten alistamisesta. Jos tällaiselle ”ex-koulukiusaaja-ainekselle” annetaan lisää valtaa ja lisää oikeuksia, se ottaa ne innokkaasti vastaan. Kuten 1940-luvunkin esimerkit osoittavat, ei ole olemassa rajaa, jolloin poliisi sanoisi, että nyt se ei enää tee, mitä käsketään. Muutama yksilö voi lähteä joukosta, mutta kokonaisuudessaan poliisi toteuttaa likaisimmatkin käskynsä innokkaasti ”we are only doing our job” tekosyyllä tekojaan puolustellen. 

Lainaus käyttäjältä: Toope - Maaliskuu 18, 2015, 08:06:06 ip

Uskomatonta roskaa mielestäni. Poliisiko oikeasti pahin rikollinen.

Foorumi hiipuu, mutta vastaan nyt kuitenkin, jos tämän vielä joku lukisi.

Jos rikos määritellään vallitsevien lakien mukaan – niin kuin se yleensä määritellään – poliisi ei tietenkään ole rikollinen. Myöskään Gestapo ja NKVD eivät olleet rikollisia, vaikka niiden tekojen jäljet johtavatkin joukkohautoihin.

Jos unohdetaan hetkeksi juridinen lainsäädäntö ja mietitään, mitä rikos voisi olla moraalisessa mielessä, tilanne muuttuu. Oleellinen ero on seuraava.

Juridisessa ajattelussa, johon lainsäädäntö perustuu, rikoksella tarkoitetaan lain rikkomista eli toimimista lain kieltämällä tavalla tai toimimattomuutta lain määräämällä tavalla. Laki puolestaan on määräyskokoelma, jolla mm. säädetään valtasuhteista. Laki on olemassa, jotta olemassa olevat valtasuhteet säilyisivät, ja jotta mahdolliset muutokset niissä tapahtuisivat hallitusti - mieluummin vaalien kuin vallankaappauksen kautta.

Moraalisessa ajattelussa arvio tehdään jonkin universaalin moraaliperiaatteen mukaan, johon tekojen hyvyyttä ja pahuutta verrataan.

Yksi tunnetuimmista universaaleista moraaliperiaatteista on ns. kultainen sääntö, joka esiintyy hieman erilaisina versioina eri uskonnoissa ja filosofioissa. Tämä sääntö on pohjana myös valistuksen aina kirjoitetussa Yhdysvaltain perustamisasiakirjassa sekä sen esimerkin perusteella laaditussa Ranskan ihmisoikeuksien julistuksessa sekä monissa arvostettujen filosofien teksteissä. Perusajatus on tasa-arvo eli tilanne, jossa jokaisella on yhtäläinen oikeus tehdä, mitä hän haluaa, kunhan teot eivät vahingoita muita. Tämän säännön allekirjoittavat myös eräät nykyisin toimivat poliittiset liikkeet kuten libertarismi.

Jos rikos määritellään universaalin tasa-arvon periaatteen mukaan, aivan erilaiset teot ovat rikoksia tai eivät ole rikoksia, kuin jos teot määriteltäisiin nykyisen eriarvoisuuden ylläpitämiseksi voimassa olevan lainsäädännön perusteella. Ja tasa-arvoon perustuvan moraalisen mittarin mukaan poliisi todellakin on pahin rikollinen, koska se ylläpitää eriarvoisuuteen pohjautuvaa järjestelmää, joka koko olemassaolollaan on tasa-arvon näkökulmasta rikollinen.

Jos tavallinen ihminen tekee jonkin lainvastaisen teon, joka ei vahingoita muita, hän syyllistyy juridisessa mielessä rikokseen. Moraalisessa mielessä – kun määrittely tapahtuu tasa-arvon pohjalta – hän ei syyllisty rikokseen vaan pelkästään käyttää oikeutettua yksilönvapauttaan. Kun poliisi tällaisessa tilanteessa käyttää pakkokeinoja yksilöä kohtaan, poliisi itse – ja vain se – on rikollinen. Pakkokeinojen kohde on viaton rikoksen uhri.

Käytännön esimerkki voisi olla vaikkapa se, kun tavallinen kansalainen kasvattaa hamppua omaan käyttöönsä. Teko on täysin yksityisasia, eikä vahingoita ketään. Kun poliisi naapurin vihjeen perusteella syöksyy karmit paukkuen kansalaisen kotiin ja pidättää hänet ja takavarikoi kotietsinnän yhteydessä hänen omaisuuttaan, poliisin teko on tasa-arvon näkökulmasta katsoen mitä törkein rikos. Se on epäoikeutettua pakkovallan käyttämistä viatonta ja omissa oloissaan elävää kansalaista kohtaan. Ainoan oikeuden tälle toiminnalle ovat antaneet kukkahattutädit, jotka eduskunnassa ovat hyväksyneet asiaa koskevat lait. Kuvaavaa näiden lakien sattumanvaraiselle luonteelle on se, että jonakin päivänä ne ulkomaisia esimerkkejä noudattaen todennäköisesti muuttuvat. Laki, joka antaa poliisille luvan hyökätä kansalaisen kotiin ja pidättää hänet, on siis loppujen lopuksi vain joidenkin ihmisten ailahteleva mielipide.

Nykyinen poliittinen järjestelmä perustuu mielivaltaan. Ajatellaan, että lain oikeutukseksi riittää se, että joku on jollakin keinolla päässyt esittämään eduskunnassa mielipiteensä ja saanut poliittisten lehmänkauppojen avulla sille kannattajia. Joksikin keinoksi hyväksytään nykyisessä yhteiskunnassa se, että eduskuntaan pääsy on tapahtunut vaalien avulla.

On siis olevinaan kansan tahto, mitä eduskunnassa päätetään. Entä sitten vaikka olisikin? Eikä se sitä paitsi ole kansan tahto vaan parhaassakin tapauksessa vain äänestäjien – ei siis koko kansan – enemmistön tahto. Eikä se ole usein edes sitä.

Jos enemmistöaseman katsotaan oikeuttavan tyrannian harjoittamisen toista mieltä olevia kohtaan, eikö silloin koulun pihallakin voitaisiin hakata yksittäinen oppilas enemmistön kollektiivisella päätöksellä, joksi katsottaisiin myös vaikeneminen. Demokratia näyttäisi hakkaamisen muodossa toimivuutensa, joten pulinat pois.

Enemmistö ihmisistä on propagandististen iskulauseiden avulla aivopestyä ja manipuloitua massaa, joka uskoo, mitä sen halutaan uskovan. Media aivopesee ihmisiä sensuroimalla tietoja, jotka voisivat vaikuttaa kansalaisten mielipiteisiin ei-toivotulla tavalla ja korostamalla tietoja, joiden se haluaa vaikuttavan kansalaisten mielipiteisiin toivotulla tavalla.

Otetaan esimerkiksi monikulttuurisuus, jota eliitti tavoittelee. Miten eliitin kontrollissa oleva media edistää tätä tavoitetta? Tietenkin piilottelemalla monikulttuurisuuden haittoja ja korostamalla sen etuja.

Tiedotusvälineet sensuroivat uutisista tiedot raiskaajien ja ryöstäjien ulkomaalaistaustasta antaen ymmärtää, että tavallinen nuoriso tai ”pojat” ovat vain vähän olleet vallattomia. Samalla tavalla sensuroidaan tiedot maahanmuuttajien huonosta koulumenestyksestä, huonosta työllisyystilanteesta, maahanmuuttajista aiheutuvista suurista kustannuksista, maahanmuuttajien sopeutumattomuudesta, rikollisuudesta ja niin edelleen.

Monikulttuurisuuden hyvistä puolista sen sijaan kerrotaan aina kun mahdollista. Pienestäkin positiivisesta uutisesta tehdään koko sivun artikkeli, jos uutisella katsotaan olevan propaganda-arvoa. Maahanmuuton kannattavuutta ja välttämättömyyttä Suomen selviämiselle tulevaisuudessa ei koskaan väsytä toistamasta, vaikka mitään oikeita laskelmia ja faktoja ei pystytäkään esittämään. Monikulttuurisuutta pidetään itseisarvoltaan positiivisena asiana edes yrittämättä osoittaa, miksi se sitä olisi. Positiivisista asioista kertoviin uutiskuviin poimitaan tarkoituksella maahanmuuttajia, jotta yleisö tulisi tutuksi heihin myönteisessä yhteydessä. Kun koulun oppilaita haastatellaan lehtijuttuun, mukana on myös pakollinen hymyilevä maahanmuuttaja, jonka avulla todistellaan, miten hienosti monikulttuurisuus toimii koulussa ja koko yhteiskunnassa.

Kolmas jalka tässä propagandan kolmiotornissa on rasistien mustamaalaus. Tällä rintamalla media käy väsymätöntä sotaa. Pääpaholaiseksi nostetun Halla-ahon seitsemän vuotta sitten blogiinsa kirjoittamaa muutamaa sanaa ja hänen niistä saamaansa sakkoa toistetaan aina ja aina uudestaan ikään kuin osoituksena, että Halla-aho on syyllistynyt rikokseen, joka – kuten murha – ei vanhene koskaan.

Mediaa seuraava yleisö alkaa kokea myötähäpeää, jos se huomaa omassa ajattelussaan jotakin samanlaista, mistä ihmisyyden ja inhimillisyyden vastainen rasistipeto Halla-aho kätyreineen tunnetaan. Niinpä yleisö katsoo hiljaa sivusta, kun eliitti pystyttää monikulttuurista onnelaansa, josta monet sisimmässään tajuavat, mikä se todellisuudessa tulee olemaan.

Kirjoitin edellä maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta, vaikka ne eivät ole tämän kirjoituksen varsinainen aihe. Halusin vain tutulla esimerkillä osoittaa sen, miten mieltenmuokkaus toimii. Kun kansalaiset saavat puolueellista ja sensuroitua tietoa, he muodostavat mielipiteensä tämän tiedon pohjalta, ja äänestävät vaaleissa ehdokkaita, joiden ajatukset vastaavat heidän manipuloituja mielipiteitään.

Olisi hyväuskoista kuvitella, että mieltenmuokkausta tapahtuisi vain maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvissä asioissa. Sitä tapahtuu kaikessa muussakin. Ihmisten valtaosan mielipiteet ja ajattelu laajemminkin on ulkoapäin istutettua. Ja tämän ulkoapäin istuttamisen keskeisiä periaatteita on järjestelmän oikeutuksen hyväksymisen takominen ihmisten päähän. Se on propagandaa harjoittavat median päätehtävä. Media on taloudellisesti sekä muullakin tavoilla sidoksissa järjestelmään, joten se ei voisi toimia muulla tavoin.

Lainaus käyttäjältä: Toope - Maaliskuu 18, 2015, 08:06:06 ip

Yhteiskuntahan ei toimi ilman poliisia. Se juuri on eräs tekijöistä, jotka antavat jopa anarkisteille turvallisuutta!

Turvallisuus on yhä useammin pelkkä tekosyy viranomaisten harjoittamalle kansalaisten kiusaamiselle. On olemassa kasvava määrä lakeja, jotka antavat poliisille oikeuden puuttua kansalaisen yksityiselämään muodollisesti kansalaisen oman edun nimissä ilman, että todellisuudessa olisi kyse kansalaisen omasta edusta. Tällaisen hyväksyvää ajattelutapaa kutsutaan paternalismiksi.

Jos lähtökohtana pidetään sitä, että ”puolueella” tai millä tahansa vallan kahvaan päässeellä ryhmällä on täysi oikeus päättää pakkokeinoista ketä tahansa kohtaan, olipa hän asioista mitä mieltä tahansa, tällöin hyväksytään pakkovalta. Asia ei muutu muuksi, vaikka ”puolue” perustelisi pakkokeinot jollakin keksimällään selityksellä, olipa selitys pätevä tai – niin kuin usein on asian laita – vain huonosti verhottu tekosyy pakkovallan käyttämiseen sen itsensä takia pelkästään väkivaltaviromaisten brutaaliksi viihteeksi.

Tällä hetkellä tilanne on edellä kuvattu. Ja koska se on sellainen, ja se sellaiseksi hyväksytään, mikä tahansa pakkovalta on yhtäläisen oikeutettua – myös sellainen pakkovalta, jonka panee toimeen jokin kolmas osapuoli. Jos ISIS räjäyttää pommin Helsingin keskustassa, se on tietysti vallitsevan rikoslain mukaan tuomittava teko, mutta universaalien lakien mukaan se ei ole sen kummempi rikos kuin ne rikokset, joihin vallanpitäjien palveluksessa olevat väkivaltaviranomaiset syyllistyvät joka päivä. ISISillä on pommiinsa sama moraalinen oikeus kuin kenellä tahansa muulla, joka väkivallan ja pakon avulla toteuttaa päämääriään.

Lainaus käyttäjältä: Toope - Maaliskuu 18, 2015, 08:06:06 ip

Yhteiskunta ei toimitse ilman lakeja tai rangaistuksia. Sivilisaatio on syntynyt lakien ja järjestyksen kautta. Jos ei ole lakeja tai järjestystä, ei ole sivilisaatiotakaan. Totaalista anarkistista roskaa Dissidentin kommentti.

Kuka tässä lakeja ja järjestystä on vaatinut kumoamaan. Ainoastaan se periaate, mihin laki ja järjestys perustuvat, pitäisi kumota. Tätähän anarkistitkin haluavat, vaikka heidän esittämänsä ratkaisu ei toimikaan. Anarkistit nimittäin jättävät muutamia perusasioita huomioimatta.

Tällä hetkellä laki ja järjestys ovat olemassa sen turvaamiseksi, että pienellä joukolla on rajaton valta määrätä ja alistaa ja hallita suurta enemmistöä, jonka kohtalona on alistua ja totella ja kärsiä.

Jos ajatustapaa muutettaisiin, lait ja järjestys olisivat olemassa sen turvaamiseksi, että ihmiset saavat elää vapaana, eikä kukaan valtaa käyttämään pyrkivä uhkaa heidän vapauttaan.

Kun lain tehtävä on nykyisin eriarvoisuuden turvaaminen ja ylläpitäminen, uudelleen järjestelyn jälkeen lain tehtävä olisi tasa-arvon säilyttäminen. Tällaista muutosta ei tietenkään tule tapahtumaan, koska mikäpä saisi vallankäyttäjät luopumaan vallastaan, johon he ovat suurella vaivalla päässeet, ja josta he täysin siemauksin nauttivat.

En edes kuvittele, että mitään edellä kuvatun kaltaista vallankumousta voisi oikeasti tapahtua. Katson kuitenkin, että ei haittaa, vaikka asioista kirjoittaa niiden oikeilla nimillä. Kehitys yhä ankarampaa kontrollivaltiota kohti ei ole nimittäin pysähtynyt. Edessä häämöttää totalitaristinen diktatuuri. Tämän takia ihmisten silmiä pitäisi avata näkemään, mikä on tilanne ja mihin ollaan menossa. Että edes vähän vauhti hidastuisi.

Poliittinen valta on kuin raha ja varallisuus. Sillä on taipumus päätyä harvojen taskuihin. Tämä pitäisi ymmärtää ja tehdä jotain eikä aina vain alistua.

”Katsoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikoillais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia.”