Lakimiehistä on joskus sanottu, että he jos ketkä ovat moraalittomia kieroilijoita, jotka ahneudessaan ja häikäilemättömyydessään kylvävät ympärilleen tuhoa ja kärsimystä. Lakimiehet ryöväävät konkurssipesiä, valtaavat nurkkia, vievät vanhusten rahat, perivät kiskurikorkoja köyhiltä velallisilta, ajavat ihmisiä vararikkoon ja itsemurhiin. Kansanmurhasta syytetyt Slobodan Milošević ja Saddam Husseinkin olivat lainoppineita.
Suomen tasavallan presidentiksi valittava Sauli Niinistö on paitsi lakimies myös entinen nimismies. Lisäksi hän on reservin kapteeni eli käskijä luonnoltaan. Hän edustaa valtaa.
Helsingin Sanomien vuoden 2007 vaalikoneessa entinen nimismies Sauli Niinistö oli toisen entisen nimismiehen Raimo Vistbackan sekä Jussi Halla-ahon ja Ben Zyskowiczin ohella yksi niistä, jotka kaikkein kiivaimmin kannattivat poliisin valtaoikeuksien lisäämistä. Hän lakimiehenä varmasti tietää, mitä se käytännössä merkitsee.
Poliisit riehuvat jo nyt kuin siat pellossa laajoine valtaoikeuksineen, joten on täysin moraalitonta antaa heille lisää valtaa. Uutiset ovat kertoneet tapauksista, joissa poliisit ovat tehneet laittomia kotietsintöjä ja takavarikkoja sekä pidättäneet ihmisiä ilman laillisia perusteita. Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta huomautuksia poliisin ja oikeuslaitoksen ihmisoikeuksien vastaisesta toiminnasta. Myös eduskunnan oikeusasiamies on joutunut huomauttamaan poliisia lain rikkomisesta.
Yle-Uutiset (8.9.2011 klo 11:18)
”Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja on antanut Keskusrikospoliisin rikostarkastajalle huomautuksen salassa tehdyistä kotietsinnöistä. Lain mukaan kotietsintää ei voi tehdä salassa eikä siitä ilmoittamista saa tutkinnallisista tai muistakaan syistä viivyttää.”
Poliisi näyttää ajattelevan, että se saa rikkoa lakia, kunhan se vain perustelee lain rikkomisen sillä, että se yrittää saada kiinni muita, jotka ovat rikkoneet lakia. Poliisi on taistelevinaan rikoksia vastaan tekemällä itse lisää rikoksia. Suuri yleisö on aivopesty ajattelemaan, että poliisin tekemät rikokset ovat jollakin tavalla hyväksyttävämpiä kuin tavallisten kansalaisten tekemät rikokset. Jos tavallinen ihminen rikkoo lakia, hänet tuomitaan, eikä kukaan puolusta häntä. Jos poliisi rikkoo lakia, kansanedustajat maksavat hänen sakkonsa ja julistavat hänet oikeusmurhan uhriksi samalla kun käynnistetään kampanja lain muuttamiseksi siten, poliisi jatkossa saisi tehdä samanlaisia tekoja laillisesti. Onhan se nyt kauheata, jos laki kieltää poliisilta jotain, minkä poliisin omasta mielestään kuuluisi saada tehdä. Näin ovat saaneet alkunsa monet poliisin valtaoikeuksista.
Kansalaisten vapaus, jonka pitäisi olla perustuslaissa suojattu perusarvo, on poliisille täysin yhdentekevä asia. Lehdistä saamme lukea päivittäin, miten ihmisiä ”otetaan kiinni” mitä mielikuvituksellisimmista syistä silloin kun poliisia vain sattuu huvittamaan raahata joku syytön poliisiasemalle. Esimerkkejä löytyy uutista niin paljon kuin vain jaksaa lukea. Ihmiset vain eivät kiinnitä niihin huomiota - ennen kuin oma vuoro tulee lähteä poliisin mukaan.
Kun rattijuoppo ajoi 11-vuotiaan tytön päälle Wiikissä, poliisi ”otti kiinni” miehen työtoverinkin, jolla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Aivan vain huvikseen. Kun jossakin tapahtuu henkirikos, poliisi pidättää puoli kaupunkia ja päästää ihmisiä vähitellen vapaaksi kunnes oikea syyllinen on varmistunut. Anneli Auerin miehen murhastakin oli monen päivän ajan pidätettynä täysin syytön mies. Myyrmannin pommista pidätettiin täysin syytön 19-vuotias nettifoorumin ylläpitäjä, vaikka alusta alkaen oli selvää, ettei hänellä ollut mitään tekemistä räjähdyksen kanssa.
Kun Greenpeacen jäsenet olivat pari vuotta sitten kokoontuneet Nesteen varustamon portin viereen aikomuksenaan osallistua palmuöljybisneksen vastaiseen mielenosoitukseen, poliisi komensi heidät läheiselle koululle. Pidettyään heitä siellä jonkin aikaa poliisi pidätti ihmiset ja vei heidät yöksi putkaan. Pidättämiselle ei ollut laillisia edellytyksiä, koska mielenosoittajat eivät olleet syyllistyneet mihinkään rikokseen, eikä heitä sellaisesta epäilty. Greenpeacen riveissä oli onneksi asioita tuntevia ihmisiä, joten he valittivat poliisin toimista. Poliisi sai huomautuksen. Jos tavallinen kansalainen olisi siepannut ihmisiä aseella uhaten ja sulkenut heidät yöksi jonnekin, hänen olisi katsottu syyllistyneen moneen vakavaan rikokseen. Hän olisi joutunut moneksi vuodeksi vankilaan. Poliisi sen sijaan saa lainvastaisesti tehdystä ihmisten pakottamisesta ja sieppaamisesta ja eristämisestä vain pienen huomautuksen - ja senkin vain muodon vuoksi yleisön rauhoittamiseksi.
Näin tapauksesta kerrottiin Iltalehdessä:
”Kaksi Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen ylikomisariota on saanut huomautuksen eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä.
Hänen mukaansa poliisit menettelivät lainvastaisesti, kun ympäristöjärjestö Greenpeacen mielenosoittajia otettiin kiinni.
Greenpeace järjesti mielenosoituksen Neste Oilin Porvoon-jalostamolla vuonna 2007. Ihmisiä otettiin kiinni sekä mereltä että jalostamon lähellä sijaitsevalta koululta.
Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan mukaan koululla olleita mielenosoittajia ei olisi ollut syytä epäillä rikoksista. Heitä ei olisi hänen mielestään pitänyt ottaa kiinni saati säilyttää poliisilaitoksella yön yli. Huomautuksen saivat ylikomisariot, jotka olivat mielenosoituspäivänä asiasta vastuussa.”
Poliisi saa ampua ihmisiä ja ajaa heitä hengiltä maantiellä ja tehdä monenlaisia karmeita tekoja, eikä poliisille seuraa kuin mitätön huomautus tai räikeimmissä tapauksissa pikku sakko. Jos tavallinen kansalainen kaahaa autolla läpi punaisten valojen ja tappaa ajamisellaan toisen ihmisen, rangaistuksena on vankeutta. Poliisille sen sijaan sallitaan mielipuolinen kaahaaminen mitä pienimmistäkin tekosyistä milloin se vain haluaa. Kun poliisi ajoi Tuusulantiellä erään miehen kuoliaaksi toissa syksynä, sillä oli kiire sakottamaan jotain autoilijaa, joka oli ajanut jossakin mitätöntä ylinopeutta. Sakotettava pääsi karkuun, mutta syytön mies maksoi poliisin maantieriehumisesta ja sakotushimosta hengellään.
Nyky-yhteiskunnassa Poliisin vallasta nautiskelu menee ihmiselämän edelle - ja mahdollisuuksia tähän ihmiselämää halveksivaan riehuntaan tuleva lakimies-kapteeni-nimismiespresidentti haluaa lisätä. Hän vaatii, että poliisille pitää antaa nykyistä enemmän valtaoikeuksia. Poliisilla on nyt jo tappavat valtaoikeudet. Ei niitä pidä antaa enää lisää. Elämme jo poliisivaltiossa. Niinistön pitäisi pyrkiä Valko-Venäjän presidentiksi. Siellä on niinistöläinen meininki. Herätkää ihmiset!
Siitä todennäköisesti vallitsee yksimielisyys, että heikoille jäille ei ole järkevää lähteä seikkailemaan. Mutta voiko jään kestävyyden katsoa suoraan kalenterista, siitä voidaan olla monta mieltä. Hiihdin tänään kymmenisen kilometriä erään järven jäällä ja otin muutamia kuvia muistoksi. Jäällä oli muitakin hiihtäjiä ja pilkkijöitä. Jään läpi putoaminen tuntui suunnilleen yhtä todennäköiseltä kuin meteoriitin putoaminen taivaalta suoraan päähän. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.
VastaaPoistaToisenlaisiakin kokemuksia on. 1990-luvun lopulla olin tyttäreni kanssa Helsingissä. Näimme, että meren jäällä oli ihmisiä, joten arvelimme, että sinne voi mennä. Tässä teimme kuitenkin virheen. Olimme tottuneet maaseudulla siihen, että jos jäällä on kymmenen ihmistä, se edustaa jo niin suurta otosta paikkakunnan väestöstä, että tässä joukossa todennäköisesti ei enää tyhmyys tiivisty. Yli puolen miljoonan asukkaan pääkaupungin väestöstä kymmenen ihmistä on pikkuriikkisen mitätön joukko, jossa tyhmyys voi hyvinkin tiivistyä. Ensin menee yksi, ja sitten menee toinen, ja sen jälkeen muutama muu ajattelee, että kyllä sinne voi mennä, koska muutkin ovat menneet. Ja näin mekin ajattelimme. Kun olimme päässeet noin kilometrin päähän rannasta, totuus alkoi valjeta. Tyttäreni jalka meni yhtäkkiä jäästä läpi, jolloin kävi ilmi, että eihän jäätä ole juuri lainkaan. Tässä vaiheessa päätimme kääntyä takaisin. Juuri samaan aikaan ohitse ajoi autolautta, joka varoitti äänimerkillä railon lähellä olevia. Kun lautta oli mennyt, sen laineet etenivät kelluvassa jääkentässä ja saavuttivat meidätkin. Oli aika hurjan tuntuista, kun jää keinui. Yritimme palata varovasti entisiä jälkiämme pitkin kuivalle maalle. Onneksi selvisimme.
Hieman saman tyyppinen tilanne oli Tukholmassa muutama vuosi sitten. Kaupunkilaiset olivat suurin joukoin jäällä kävelemässä, joten minäkin lopulta uskaltauduin sinne, vaikka muistin vielä Helsingin pelottavan kokemuksen. Jää kesti, mutta tulin ajatelleeksi monta kertaa, että maaseudulla ei mentäisi niin heikoille jäille. Sulia aukkoja oli siellä sun täällä, ja kävelypolut menivät uhkaavan läheltä sulaa aluetta. Ja kuten tiedetään, vesi virtaa Tukholman edustalla joissakin paikoissa enemmän, joissakin vähemmän. Ehkä jäälle pääseminen oli tukholmalaisista niin erikoista, että pieni riski hyväksyttiin ja vähän heikompikin jää sai kelvata.