Jatkot....

Kansanedustajat eivät periaatteessa itse käytä laissa määriteltyä valtaa, vaan he ainoastaan säätävät kyseisen lain, ja vallankäyttö tapahtuu sen jälkeen siten kuin lakiin on kirjattu.

Kun laki on käsiteltävänä eduskunnassa, siitä voidaan vielä väitellä ja kiistellä niin kuin mistä tahansa asiasta. Mutta kun lainsäädäntökoneisto lyö lakiin lopulliset leimansa ja valtionpäämies nimensä, kyseessä ei olekaan enää mikä tahansa asia, josta voitaisiin väitellä entiseen tapaan. Kun laki astuu voimaan, poliisi, oikeuslaitos ja vankeinhoitolaitos alkavat valvoa lain noudattamista ja rangaista lain rikkojia. Asia, josta vielä vähän aikaa sitten voitiin vääntää vitsiä eduskunnan kahvilassa, onkin nyt haudanvakava asia, jota valvotaan etälamauttimilla, Glock-pistooleilla ja tulevaisuudessa (ellei Perussuomalaisten kansanedustajan Reijo Hongiston esitys hankkeen keskeyttämisestä mene läpi) Walther P99Q -pistooleilla.

Kansanedustajat saattavat käytäväpuheissaan keskustella siitä, pelastaako jokin uusi lakiin ehdotettu turvallisuusvarusteen käyttöpakko vuosittain viisi vai kymmenen ihmistä kuolemalta tai loukkaantumiselta. Se ei taida kovin paljon kiinnostaa kansanedustajia, kuinka monta sataa sakkoa poliisi uuden lain perusteella vuosittain tulee kirjoittamaan. Kun laki lopulta puolihuolimattomasti säädetään osana jotain laajempaa lakipakettia, poliisi tarttuu taas kerran innolla uuteen tilaisuuteen metsästää ihmisiä rangaistavaksi maassa merellä tai ilmassa – riippuen siitä, mitä aluetta laki koskee. Tämän tyyppinen laki on poliisille kuin leikkikalu pikkulapsille. Se on muiden ihmisten kiusaamisen ja poliisin oman vallantunteen pönkittämisen leikkikalu. Kuten huumeet yleensä, valtakin on sen tyyppinen huume, että siihen kehittyy riippuvuus. Niinpä poliisin lobbarit kiertelevät eduskuntataloa kuin nälkäiset hyeenat ja kinuavat uusia samanlaisia lakeja, joilla ihmisiä voi kiusata heidän oman turvallisuutensa nimissä.