Jos tuleva presidentti on menneisyyden mies, siinä ei ole mitään uutta. Menneisyyden miehet ovat ennenkin hallinneet maata. Kekkosta ei tarvitse edes mainita, mutta menneisyyden mies oli myös Koivisto. Hän olisi vastustanut yhdessä Gorbatšovin kanssa Baltian maiden itsenäisyyttä varmaan lopun ikäänsä, jos joku ei olisi tullut kertomaan hänelle, että Neuvostoliitto meni jo. Nyt puhaltavat uudet tuulet.
Presidenttiehdokkaiden vanhat koulutodistukset kertovat mielestäni yhtä ja toista. Miksi Sauli Niinistön todistuksissa lukuaineiden arvosanat olivat vaatimattomat, mutta urheilunumero oli kiitettävä? Siksikö, että hän juoksi illat ja hiihti viikonloput, eikä häntä huvittanut lukea? Miksi lukeminen koulun jälkeen alkoi kuitenkin kiinnostaa niin paljon, että Niinistö pyrki lakia lukemaan, missä pääsykokeet tunnetusti vaativat yli-inhimillisen paljon pänttäämistä. Ja reservinupseerikoulukin tuli käytyä. Tällaiset suoritukset eivät viittaa laiskuuteen.
Arvelen, että Sauli Niinistö on ollut nuoruudessaan ahkera ja määrätietoinen oppilas, mutta ei mikään omaperäinen ajattelija tai pohdiskelijatyyppi. Hän ei ole ollut kapinallinen asioiden kyseenalaistaja vaan innokas omaksuja ja muiden miellyttäjä ja valmiiden polkujen kulkija. Hän on ollut urheilullinen nuorukainen, joka tekee kaiken niin kuin systeemi vaatii ja haluaa itsekin paikkansa systeemissä.
Niinistön kouluaikojen vaatimattomat kielten arvosanat voi vielä panna laiskuuden piikkiin, mutta miksi myös matematiikan numero on huono? Siksikö, että siinä eivät auta juoksulihakset ja hymypoikapatsas, vaan tarvitaan myös aivolihaksia? Lakia ja monta muutakin asiaa pystyy opiskelemaan, kun ottaa kirjan käteensä ja alkaa lukea. Mutta matematiikka on vaikea opiskella, jos ei ymmärrä sitä. Vaikka olisi kirja mukana kokeessa, tulos on nolla, jos ei tajua kirjan sisällöstä mitään. Opiskelemaansa oikeustiedettä Niinistö onneksi ymmärsi sen verran, että onnistui saamaan opinnäytetyöstään abrobaturin - eli rimaa hipoen läpi siitä niin kuin ylioppilaskirjoituksistakin. Vaatimatonta arvosanaa on puolusteltu sillä, että Niinistö oli opiskelujen aikana ajoittain myös ansiotyössä. Syynä olikin siis Niinistön ahkeruus. Ehkä hän lukiota käydessäänkin oli ansiotyössä Pekka Haaviston laiskotellessa oppikirjojensa ääressä?
Presidentinvaalien toisen pääehdokkaan Pekka Haaviston hyvä koulutodistus viittaa siihen, että hän on luontaisesti älykäs. Hän ei ole todennäköisesti ollut mikään pinko koulussa, vaan arvosanat ovat tulleet puolihuolimattomasti jonkin verran lukemalla. Pitkä matematiikka on hoitunut tuosta noin vain. Koulun jälkeen Haavistoa ovat alkaneet kiinnostaa muut asiat niin paljon, että hän ei ole viitsinyt suorittaa edes yliopistotutkintoa loppuun. Älystä se ei ole voinut olla kiinni, koska Haaviston taustalla varustettu ihminen pärjää kyllä valtio-opissa ja mitä kaikkea Haaviston ohjelmaan on kuulunut.
Jos verrataan, mitä mieltä ehdokkaat ovat ympäristöasioista ja luonnonsuojelusta, Niinistön nopea vihertyminen ja pehmentyminen on niin läpinäkyvää, että oikein huvittaa. Vuonna 1997 hän vielä kirjoitti Helsingin Sanomissa pilkallisesti aarniometsien suojelemisesta:
”Onko nyt viimeinenkin puu jätettävä pystyyn mätänemään, niin että kaikki metsämme rämettyvät läpipääsemättömiksi ryteiköiksi, joita kauniisti kutsutaan luonnontilaisiksi aarniometsiksi. Ja kaikki tämä vain sen takia, että jokainen tupajumi ja torakka saisi viettää monimuotoista ja onnellista elämää. Me suomalaiset olemme luonnonläheinen kansa, mutta miksi suojelisimme leivän suustamme.”
En usko, että Niinistön perusarvot olisivat tuosta mihinkään muuttuneet, vaikka hän yrittää muuta uskotella.
Pekka Haaviston huonoihin ominaisuuksiin monet lukevat hänen sivaritaustansa ja poikkeavan siviilisäätynsä eli parisuhteessa miehen kanssa elämisen. Nämä tietysti ovatkin huonoja ominaisuuksia, jos mittarina käytetään Niinistön arvomaailmaa, jossa ihanteena on tottelevainen ja ahkera urheilijapoika, joka ei riko rajoja vaan puolustaa niitä.
Haaviston ratkaisut kertovat rohkeudesta olla erilainen, rohkeudesta ajatella omilla aivoillaan ja rohkeudesta toimia valtavirtaa vastaan. Kun Haaviston itsenäisyys ja tietynlainen kapinallisuus yhdistetään hänen sovittelevaan luonteeseensa ja suvaitsevaisuuteensa, tuloksena erinomainen yhdistelmä persoonallisuuden piirteitä – ja nimenomaan presidentille mitä paras yhdistelmä. Haavistossa on valtiomiehen aineksia.
Sen jälkeen kun vaalikampanjan kestohymynaamiot on poistettu, ja todellinen persoona astuu esiin, toivottavasti emme tule näkemään Niinistössä tärkeilevää ja tiuskivaa byrokraattia, joka ei oikein tiedä mitä tekisi, kun uraputken huippu on saavutettu. Mihinkään ei ole kirjoitettu ohjeita, mitä urheilullisen ja kuuliaisen pojan pitäisi tehdä seuraavaksi. Toivottavasti hän ei ala mielistellä ainakaan itäisen suurvallan johtajia, kun omasta maasta ei enää löydy hänen yläpuolellaan olevia.
Joku on kirjoittanut, että Niinistö ei ole mikään keskusteleva tyyppi vaan yksinäinen susi, joka ei paljon välitä muista ihmisistä tai näiden näkemyksistä. Pitääkö tämä paikkansa, se jää nähtäväksi. Helsingin Sanomien vuoden 2007 vaalikonevastauksen perusteella Niinistö taitaa haluta olla hyvin yksinäinen susi, Suomessa on liikaa susia, ja niitä pitää tappaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.