Onko olemassa jokin yhteinen tekijä, joka selittää, miksi niin moni perussuomalaispoliitikko on ilmoittanut tukevansa Sauli Niinistön valitsemista presidentiksi?
Kaikkien Niinistön kannattajiksi ilmoittautuneiden kohdalla on vaikea löytää yhteistä tekijää, koska tietoa ei ole tarpeeksi.
Yleisellä tasolla yhteistä tekijää pitää todennäköisesti etsiä arvoasteikolta, jonka toisessa päässä on sen tyyppisiä arvoja kuin kovuus, ankaruus, suvaitsemattomuus, julmuus, säälimättömyys, ennakkoluuloisuus ja toisessa päässä näiden vastakohdat eli pehmeys, lempeys, suvaitsevaisuus, ystävällisyys, myötätunto ja avoimuus. Kaikki tässä käyttämäni sanat eivät ehkä parhaimmalla tavalla kuvaa aatteellista jakoa, joten muitakin sanoja voi keksiä. Joka tapauksessa tämän tyyppinen asteikko on nykyisin se, joka jakaa poliittisen kentän. Perinteinen oikeisto-vasemmisto -ulottuvuus on menettämässä merkitystään.
Se, missä päässä asteikkoa poliitikko on, näkyy monella tavalla. Kovan linjan edustajat kannattavat ankaraa poliisivaltiota, jossa yksilönoikeudet ovat sivuseikka, ja jossa lain rikkomisesta rangaistaan ankarasti. Tämä näkyy yllä edellä mainittujen Niinistöä äänestäneiden poliitikkojenkin kohdalla sikäli kun heistä on tietoa saatavilla. Vaalikonevastauksissa monet heistä ovat olleet sitä mieltä, että poliisille pitää antaa lisää valtuuksia, ja rangaistuksia on kovennettava. Halla-aho edusti vuoden 2007 vaalikoneessa kaikkein myönteisintä linjaa poliisin valtaoikeuksien lisäämisen suhteen - niin kuin edusti reservin upseeri ja lakimies Sauli Niinistökin. Pikaisella googlauksella puolestaan löytyy ote eduskuntakeskustelusta, jossa toinen Niinistö, Jussi, vähättelee vankiloiden paljusellikysymystä. Suomi on saanut asian johdosta vuodesta toiseen huomautuksia Euroopan neuvoston kidutuksen vastaiselta komitealta (Committee for the Prevention of Torture and Inhuman or Degrading Treatment or Punishment). Niinistö:
”Puutun siihen siksi, että niistä on nähdäkseni turhankin voimallisesti tehty Suomessa huomattava ihmisoikeusongelma. Sitä se ei ehkä kuitenkaan ole, ei ainakaan useamman vankilavirkailijan mielestä, joiden kanssa olen saanut keskustella.”
Minkään maan vankilaviranomaiset tuskin pitävät vankiensa huonoja oloja ihmisoikeuskysymyksenä, vaikka vankilassa olisi miten karmea käytäntö tahansa. Uutisissa kerrottiin juuri kuinka amerikkalaisen Doña Anan piirikunnan vankilan viranomaiset oli tuomittu maksamaan vangille korvauksia epäinhimillisestä kohtelusta. Heidän itsensä mielestä vangin kärsimykset eivät tietenkään olleet mikään ihmisoikeuskysymys. Edes Abu Ghraibin vankilan kiduttajat eivät ajatelleet tekojaan ihmisoikeuksien näkökulmasta.
Sauli Niinistö, Ben Zyskowicz sekä muut kokoomukselaiset ”poliisille lisää valtaa” -siiven edustajat ovat aatteellisesti varsin lähellä perussuomalaisia. Eroa on lähinnä siinä, miten poliitikot suhtautuvat rahavaltaan. Kokoomuspoliitikot edustavat taloudellisessa mielessä ylempää yhteiskuntaluokkaa, joten he pitävät tämän luokan puolta. Perussuomalaiset ovat enemmän duunareiden asialla. Ankaruus-sallivuus -asteikolla poliitikot kuuluvat kuitenkin samaan ryhmään. Soini on Perussuomalainen siksi, että Kokoomuksen riveissä hänenlaisellaan populistilla ei olisi menestymisen mahdollisuutta. Populistipoliitikko tarvitsee tietyn tyyppisiä äänestäjiä, ja Kokoomuksen kannattajakunnasta heitä ei löydy riittävästi. Tästä syystä suurpääoman ja ylemmän keskiluokan etuja ajava puolue ei voi olla populistinen. Populismi puree vain niin sanottuihin alempiin yhteiskuntaluokkiin. Aivan alimman luokan populistipoliitikko jättää suosiolla vasemmistolle, koska populistipuolueen ei tule näyttää liian alaluokkaiselta. Tyypillinen populistipuolueen äänestäjä on alempaan keskiluokkaan tai ylempään alaluokkaan kuuluva henkilö, joka pelkää asemansa huonontuvan maahanmuuton tai jonkin muun asian seurauksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.